Työnsankari ja väsynyt soturi – mikä teitä yhdistää?

13.12.2016

Joulun alla ihminen on toiselle tärkeä ja yhdessä olemisen taikaa tuutataan joka tuutista lähes kyllästymiseen asti. Muistuuko tämä myös työelämän hektisessä arjessa muina aikoina? Kuka muistaa huomioida tarpeeksi toista ja myös itseään?

Nykypäivän työskentely on melkoisen erilaista, kuin mitä se oli ennen digitalisaation esiin marssia tai oikeastaan sen myötä syntyneitä erilaisia ajatuksia ihmisen tarpeellisuudesta tai paremminkin tarpeettomuudesta myynnissä ja palvelussa. Ihme huuhaata, jota en todellakaan jaksa ymmärtää.

Tieto liikkuu ja ihmiset saavat tietoa nopeammin ja nopeammin, mutta kuka pystyy sen kaiken suodattaa hyödylliseen ja tuottavaan käyttöön?

Moniajon myytti on käsittämätön. Tutkimusten mukaan se nimenomaan heikentää suoritusta, kun tarkkaavaisuutta siirretään asiasta toiseen. Tämä johtaa suoraan keskittymiskyvyn ja muistin heikkoon laatuun. Samanaikaisesti useita tietoteknisiä välineitä käyttävät, eivät ole yhtään sen parempia kognitiivisesti, kuin muut. Mitä me sitten teemme? Antaudumme ja jäämme bittihuuman koukuttavaan maailmaan marinoitumaan muodottomaksi pullamössöksi? En suostu. Ja toivottavasti et sinäkään. Minua kiinnostaa oman tiimini terveys ja hyvinvointi, vaikka pidän kiinni tiukasti tavoitteellisesta työnteosta. Väsynyt soturi ei jaksa sykkiä, ja pahimmillaan tuhoaa koko tiimin. Työnsankari on hyvin nopeasti täysin hyödytön, jos unohdetaan ihminen kokonaisuutena. Ihminen elää myynnissä syklien mukaan ja nuo syklit hiljaisina hetkinä on syytä rauhoittaa tavalla tai toisella. Levätään ja kerätään voimia. Kohta on taas se hetki.

Iltapäivälehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa toivottiin digitalisaation sekä globalisaation puristuksessa ihmisen arvostusta sekä kunnioitusta. Nuo megatrendit voivat koetella meitä vielä rajusti, jos emme osaa käsitellä niitä oikein.

Paljon kohistaan digitalisaation tuomasta työn suorittamisen ja vaivattoman toteuttamisen takia ja nimenomaan siitä, että vapautetaan ihminen itse valitsemaan oma paikkansa työn tekemiseen.

Osa vastustaa rankasti jo sen takia, että siinä on erittäin suuri riski pyykin ripustamiselle työaikana.

En enää voi kuin hämmästellä moista ajatuksenjuoksua. Tulikohan mieleen, että ns. ei juurikaan aivotyötä vaativa suoritus antaa hetkeksi aivoille aikaa levätä ja toimii kuin laturina tulevien tehtävien suorittamisen onnistumiselle?  Vaativassa työssä jo neljä tuntia on optimiaika monimutkaisten ongelmien pohtimiseen sekä ratkomiseen. Miksi emme siis hetkeksi irrota otetta ja tee jotain muuta ja jatka sen jälkeen, kun olemme ladanneet itsemme?

Vapauttava päätös ajasta ja paikasta riippumattoman työn suorittamiseen on kuin laittaisi rahaa säästöpossuun. Sen energian voi kerätä sieltä tarpeen mukaan käyttöön tiukassa paikassa. Ihminen venyy paremmin, kun ihminen kokee merkitystä ja luottamusta vapaassa, mutta vaatimustasoltaan turvallisessa ympäristössä.

 Työvälineet on. Nyt tarvitaan luottamus.

Hyvää Joulun odotusta

Timo Sarpalinna

Timo Sarpalinna

Myynti- ja markkinointijohtaja

13.12.2016

Avainsanat:

ajankäyttöetätyöjoustava työkommunikointiluottamusmutkaton työtyöhyvinvointityöntekijä

Kumppaneitamme
Helpdesk
0201 42 42 42

Helsinki

Vanha Talvitie 11 C 00580 Helsinki Katso kartta! 0201 424 200
Luethan rekisteriselosteemme ja tiedot evästeiden käytöstämme