4 -päiväinen työviikko – järkeä vai ei?

2.5.2017

Tuskin on pöly kikyn osalta laskeutunut, kun alkoi keskustelu työviikon lyhentämisestä. Olen seurannut keskustelua hämmentyneenä ja ihmetellyt sen tarkoitusta. Paljon puhutaan tehokkuuden nimissä ja se on hyvä asia, mutta suoraan työajan lyhentäminen? Muutenkin itse ajattelen enemmän niin, että työaika määreenä ei kerro tehokkuudesta, vaan kuulostaa enemmän jopa rangaistukselta, kun kellokortin avulla mitataan penkin kuluttamista toimipisteessä.
On uskottu jopa, että työajan lyhentäminen ei suoraan lisää työpaikkoja – ainakaan paljon. Itse olen samaa mieltä, ja lisäksi haasteena on aina kyseessä olevan työn jatkaminen/jakaminen ja miten se hoidetaan. Isoja kysymyksiä ja paljon hähmäisiä vastauksia.
Ja myös on tutkittu, että ihminen on kognitiivisesti tehokkaampi, kun työviikko on vielä lyhyempi. Jaahas.
Tosin, työajan lyhentäminen on enemmän tulevaisuuden asia, kun koneet hoitavat tietyt asiat ja ihmisten työ muuttaa muotoaan.

”Tulevaisuudessa ihminen sopeutuu ja löytyy uusia ulottuvuuksia”

Mutta, jos nyt kuitenkin enemmän keskustellaan työn tehokkuudesta ja miten se voidaan mahdollistaa. Itse olen jo pitkään ajatellut asiaa niin, että työstä ei makseta korvausta tuntitasolla, vaan työ perustuu enemmänkin aikaan saamiseen ja siihen liittyvään palkkiointiin sekä jonkinlaiseen perusosaan tai sitten jopa ilman viimeistä. Myynnille tämä on jo arkipäivää ja asiantuntijat ovat pikkuhiljaa siirtyneet aikaan saamisen mittaamiseen, joten todennäköisesti sielläkin palkkiointi muuttuu aikaa myöten, ellei ole jo muuttunut. Itse asiassa, asiantuntijan sitominen yhteen paikkaan nykypäivän teknologia huomioiden, on melko absurdia, koska heillä työtehtäviin keskittyminen vaatii rauhallista tilaa ja sen järjestäminen ei ole ihan helppoa esim. avokonttorissa.
Olen sitä mieltä, että nykyisin mahdollistetaan työn suorittaminen niin hyvin ajasta ja paikasta riippumatta, että siihen ei tarvita (lähes) keinotekoista aikamäärittelyä. Kohdistetaan määreet enemmän tehokkuuden ja tavoitteellisuuden mittaamiseen. Näin mahdollistetaan työntekijälle suorittaa oma osuutensa ehkä nopeammin, kun vapautetaan järjettömästä toimistopakosta. Täten on mahdollista järjestää enemmän vapaata työn puitteissa, kun määreet on saavutettu ja hoidettu.
Kun ihminen vapautuu ns. työaikaseurannan ikeestä, on mahdollista rytmittää päivät ja viikot niin, että työ on tehokasta vaikkapa pienen lenkin jälkeen. Minun kokemukseni mukaan jo pelkästään työmatkan satunnainen vähentyminen on lisännyt tehokkuutta, kun ei tarvitse roikkua aamuruuhkissa ja perille päästyäni koittaa toipua tuosta järkytyksestä päivittelemällä muiden kanssa ruuhkan määrää. Siinä kuluu mukavasti hetki, jos toinenkin kahvikupposen ja päivittelyn lomassa. Hienoa.

”Vaihtoehtoisesti matka-aika on voinut kulua rauhallisesti aamutoimien parissa ja siitä sujuvasti aloittaa työt”

Ja useammin aikaisemmin, kuin virka-aika alkaa. Ilman ylimääräistä ruuhkakokousta.

Onko siis järkevää lyhentää viikkoa keinotekoisesti ja sillä saada lisää lepoa? Enpä usko. Kokeilkaa ihmiset ensin muuttaa ajattelua tuntiajattelusta tehokkuuden nimiin ja sitten katsotaan tilanne uudestaan. Ja helpottaa työn tekemistä ajasta ja paikasta riippumatta.
Väitän, että muutos on melkoinen. Positiivisesti. Kokemusta on.

Timo Sarpalinna

Timo Sarpalinna

2.5.2017

Avainsanat:

ajankäyttöetätyöjoustava työluottamusmutkaton työtyöhyvinvointityöntekijä

Kumppaneitamme
Helpdesk
0201 42 42 42

Helsinki

Vanha Talvitie 11 C 00580 Helsinki Katso kartta! 0201 424 200
Luethan rekisteriselosteemme ja tiedot evästeiden käytöstämme